Kouvolan Sanomien haastattelussa kerroin näkemyksestäni siitä, miten media on mielestäni monin paikoin vasemmalle kallellaan. Mainitsin toimittajalle haastiksessa, että toivoisin toimittajakunnan laajentavan lähdevalikoimaansa ja ottavan käyttöön myös muita tahoja kuin esimerkiksi CNN:n, jota itsekin pidin aiemmin täysin neutraalina ja puolueettomana uutislähteenä.
Omien silmien avautuminen oli pitkä prosessi
Omat silmäni median mahdolliselle puolueellisuudelle alkoivat avautua Donald Trumpin ensimmäisen presidentinvaalivoiton jälkeen. En yksinkertaisesti voinut uskoa, että hänet todella valittiin.
Itkin. Itkin järkytyksestä ja ja kauhistuksesta.
Siihen asti olin seurannut tiiviisti muun muassa CNN:ää ja MSNBC:tä ja olin näistä saamani kuvan perusteella täysin vakuuttunut siitä, ettei ”idiootti-Trumpilla” olisi mitään mahdollisuutta voittoon – olin siis täysin varma, että Hillary Clintonista tulisi presidentti. Tämä ristiriita todellisuuden ja seuraamani median välillä herätti minut kyseenalaistamaan uutisvirran tasapainoisuutta.
Median seuraamisen kriittisyyden herättyä aloin tietoisesti hakeutua myös erilaisten uutislähteiden ja näkökulmien pariin. Rupesin katsomaan muitakin uutiskanavia – myös paljon parjattua Fox Newsia – ja tutustuin republikaanitaustaisten ihmisten podcasteihin ja keskusteluihin.
Aluksi tällaisen sisällön seuraaminen kirpaisi. Ajatusmaailma tuntui monessa kohtaa niin vieraalta ja jopa vastenmieliseltä omiin näkemyksiini verrattuna. Mutta jatkaessani huomasin, että aloin sietää erilaisia ajatuksia paremmin. Jossain vaiheessa huomasin ymmärtäväni esimerkiksi aborttia vastustavien ihmisten näkökulmia ja perusteluita – ja näin niissä jopa järkeä. Vaikka en välttämättä ollut heidän kanssaan samaa mieltä, opin kuuntelemaan ja näkemään, mistä heidän kantansa kumpuavat.
Samaan aikaan kun oma kykyni kohdata toisenlaista arvomaailmaa (tässä muistutan että olen ollut vasemmistolainen aikaisemmin) kasvoi, aloin kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, miten yksipuolista uutisointi on myös meillä Suomessa. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut yhdessä yössä, vaan kyseessä oli pitkä ja vähitellen etenevä prosessi.
Lopullinen kulminaatiopiste tälle muutokselle oli Jordan Petersonin ja Cathy Newmanin välinen haastattelu, johon pääset linkistä. Jos haastattelu ei ole sinulle entuudestaan tuttu, suosittelen katsomaan sen ajatuksella – siinä näkee mielestäni reaaliajassa, miten media voi yrittää väännellä ja käännellä asioita haluamaansa suuntaan. Antaa myös mielenkiintoisia näkökulmia feminismiin.
Median edustajien arvomaailma ja kuplautuminen
Median painottumisesta on tehty tutkimuksia, joskin toistaiseksi vielä varsin vähän. Suomessa aihetta on sivuttu esimerkiksi opinnäytetyössä (Kenen joukoissa seisot?), jossa kartoitettiin toimittajaopiskelijoiden arvoja ja puoluekantoja.
Otteita opinnäytetyöstä:
“Journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden keskuudessa suosituin puolue oli vihreät 47,7 prosentin kannatuksella. Samalla vihreiden kannatus oli journalistiikan ja viestinnän opiskelijoiden keskuudessa suurempaa kuin millään muulla Tampereen yliopiston koulutusalalla. Toiseksi eniten kannatusta sai vasemmistoliitto 27,3 prosentin kannatuksella. Kolmanneksi suosituin puolue oli SDP 11,4 prosentin kannatuksella. Yksikään kyselyyn vastannut journalistiikan ja viestinnän opiskelija ei kertonut äänestävänsä perussuomalaisia tai kristillisdemokraatteja. (TARU-projekti 2016)
“Vaikka kattavaa tutkimustietoa toimittajien poliittisista kannoista ei ole, heidän toistuvasti epäillään olevan kallellaan punavihreisiin arvoihin (Kukkala & Purokuru 2017, 61). Entinen päätoimittaja ja nykyinen elinkeinoelämän lobbaaja Matti Apunen vaati vuonna 2010 Talouselämä-lehteen kirjoittamassaan kolumnissa toimittajien puoluesidonnaisuuksien julkaisemista (Apunen 2010). Suomen Journalistiliiton silloinen puheenjohtaja Arto Nieminen ei pitänyt asiaa oleellisena, sillä hänen mukaansa toimittajilla on puoluesidonnaisuuksia vain vähän eikä sillä ole mitään merkitystä journalismin sisällön kannalta (Hatakka 2014,
“Vastauksissa ilmenee, että suurin osa journalismin opiskelijoista kannattaa vasemmistolaisia ja liberaaleja arvoja. Oikeistolaiset ja konservatiiviset arvot eivät saaneet laajaa kannatusta. Puolueista selvästi eniten kannatusta saivat vihreät ja vasemmistoliitto (ks. kuvio 1). Kysymyksessä ”Mitä eduskuntapuoluetta äänestäisit, jos vaalit olisivat nyt?” 31 prosenttia vastaajista ilmoitti äänestävänsä vihreitä ja 26 prosenttia vasemmistoliittoa. Kokoomusta kannatti yhdeksän prosenttia, SDP:tä kahdeksan prosenttia ja perussuomalaisia kuusi prosenttia vastaajista. Liike Nytiä kannatti kaksi prosenttia vastaajista ja ruotsalaista kansanpuoluetta yksi prosentti. Yksikään vastaaja ei ilmoittanut äänestävänsä keskustaa tai kristillisdemokraatteja. 17 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, mitä puoluetta äänestäisi.”
”Viime aikoina ns. mielipidejournalismi on lisääntynyt ja toimittajat tuovat ilmi aiempaa enemmän omia mielipiteitään esimerkiksi uutisanalyysien, uutiskommenttien ja kolumnien muodossa (Niemi 2018, 84).
Lisäksi mielenkiintoinen raportti luettavaksi Jyväskylän yliopistolta: Paljon vanhaa, jotain uutta ja jotain lainattua: Suomalaisjournalistien ammattikuva Worlds of Journalism Study -kyselyssä.
”Puoluepoliittiseen vaikuttamiseen pyritään yhä pitämään etäisyyttä, mutta ei-puoluepoliittista aktiivisuutta ja kantaaottavuutta suvaitaan entistä paremmin erityisesti nuorten ja naisjournalistien parissa.”
Vaikka tutkimuksessa onkin korostunut sekä Suomessa että maailmalla se, että toimittajat haluavat tehdä työtään puolueettomasti ja vastuullisesti, oikeaa tietoa välittäen, voidaan silti tutkimustulosten valossa perustellusti kysyä, heijastuuko toimittajakunnan maailmankuva myös siihen, miten uutisia valikoidaan ja esitetään.
Hieman toisesta kulmasta aihetta voidaan katsoa sivuttavan myös Ulla Järven artikkelissa “Rajalla – journalismin ja viestinnän uskottavuutta määritellään uudelleen”, josta muutamat mielestäni olennaiset nostot alla:
“Risto Kunelius (2000) muistuttaa, että objektiivisuuspyrkimyksistään huolimatta journalismi on aina joidenkin yhteiskunnallisten toimijoiden julkinen resurssi.”
“Laura Juntusen (2011, 53–56) tutkimukseensa haastattelemat suomalaiset toimittajat kokivat liian vähäisistä työntekijäresursseista johtuvan aikapulan näkyvän niin työprosessissa kuin lopputuloksessakin monella tavalla. Asioiden analysointiin jää vähemmän aikaa, uutisten faktat jäävät useammin tarkistamatta, eikä juttujen arvottamiseen ja lähdekritiikkiin ehditä paneutua.”
Hyvää keskustelua aiheesta löytyy myös Ivan Puopolon YouTube-kanavalta, linkin videolla suunnilleen kohdasta 9:30 alkaen.
Lämpimän suosituksen annan ihan yleisesti median tilaa käsittelevälle Katleena Kortesuon Journalismin kuolema-kirjalle.
Huom! En usko median toimivan aina tietoisesti tai tarkoituksella puolueellisesti. Moni elää omassa kuplassa, jossa tietynlaiset arvot ja oletukset tuntuvat niin itsestäänselviltä, ettei niitä edes huomaa kyseenalaistaa. Kun ympärillä vallitsee samanmielisyys, kriittinen tarkastelu sekä omaa ajattelua että oman yhteisön toimintaa kohtaan heikkenee helposti. Tämä varsin inhimillinen ilmiö selittää osaltaan sen, miksi median painotus voi toisinaan vinoutua ilman mitään suurta salaliittoa tai tietoista pyrkimystä vaikuttaa.
Miksi kritisoin mediaa jatkossakin?
Suomessakin on mielestäni selkeästi nähtävissä, että eri mediat käyttävät tismalleen samoja lähteitä ja tekevät hyvin samankaltaisia juttuja, jolloin lähteiden monipuolisuus kiireessä helposti jää. Jos näin ei olisi, en minäkään aktiivisesti mediaa seuranneena olisi järkyttynyt Trumpin ensimmäisestä valinnasta.
Aion jatkossakin antaa kriittistä palautetta medialle – silloin, kun siihen on mielestäni selkeät ja perustellut syyt. En kritisoi kritisoimisen ilosta, vaan siksi, että uskon kriittisyyden olevan osa tervettä yhteiskunnallista keskustelua. Samalla pyrin omassa elämässäni siihen, etten jää vain yhden tietolähteen varaan. Hakeudun aktiivisesti monipuolisemman tiedon äärelle, sillä vain niin voi muodostaa kokonaisemman ja tarkemman kuvan maailmasta.
Esimerkiksi X (entinen Twitter) on tähän aivan loistava työkalu – olipa siellä itse aktiivinen keskustelija tai vain seurailija. X:ää käyttämällä huomaa nopeasti, miten suppeaa ja kapea-alaista tiedotuksemme Suomessa usein on, etenkin kun puhutaan muun maailman, jopa lähialueemme Euroopan, tapahtumista. Kun oma tietolähdevalikoima kasvaa, kasvaa samalla myös ymmärrys siitä, miten paljon jää piiloon, jos luottaa vain yhteen lähteeseen.
Ja tähän loppuun ote ei-poliittisesti-värittyneestä-eikä-virheellistä-tietoa-jakavasta pääkirjoituksesta viime viikolta (22.4.2025) Ilta-Sanomista.
”Uuden paavin valitsijoilla on suuri vastuu. Trumpin, Putinin ja Kiinan Xi Jinpingin repimä maailma kaipaisi arvojohtajaa, joka uskaltaisi sanoa diktaattoreillekin vastaan. Äärikonservatiivinen paavi olisi jälleen yksi uusi synkkä merkki maailma suunnasta.”
https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000011183256.html
Ps. Kouvolan Sanomien toimittajat olivat mukavia ja juttu noudatti keskusteluamme. Ja vaikka etukäteen ahdisti kameran eteen meneminen, oli valokuvaajan kanssa aivan todella hauska tapaaminen, loistotyyppi!
