Tänään Kouvolan Sanomat käsittelee Kouvolan kaupunkistrategian toteutumista kuluvalla valtuustokaudella. Noin kolmen vuoden aikana kaupungissamme on onnistuttu lisäämään opiskelijoiden ja yritysten määrää sekä parantamaan työllisyysastetta. Samalla asukasluku, lapsiperheiden määrä ja työpaikkojen määrä ovat kuitenkin laskeneet.
Tiedot perustuvat loppuraporttiin, jossa arvioidaan vuonna 2022 hyväksytyn Kouvola – Kaakkois-Suomen keskus -strategian vaikutuksia. Strategia ohjaa kaupungin kehitystä vuosina 2023–2032.
Loppuraportissa arvioidaan 13 tunnuslukua, jotka kuvaavat kaupungin strategisten tavoitteiden toteutumista. Indikaattoreissa vertaillaan Tilastokeskuksen tietojen pohjalta vuoden 2021 tilannetta vuosina 2023–2024 toteutuneisiin lukuihin.
Käyn tässä postauksessa läpi tuota loppuraporttia nopeasti Kouvolan Sanomien tietojen pohjalta ja pyrin myöhemmin ajan kanssa pureutumaan varsinaiseen raporttiin.
Asukasluvun väheneminen, asuntokuntien pieneneminen ja lapsiperheiden määrän lasku
Kouvolan Sanomissa kerrotaan, että tarkastelujakson aikana Kouvolan asukasluku väheni noin 80 000:sta noin 78 400:aan, ja asuntokuntien määrä pieneni 43 100:sta 42 700:aan. Asuntokunnalla tarkoitetaan vakinaisesti samassa asunnossa asuvia henkilöitä. Myös lapsiperheiden määrä laski 7 150:stä 6 679:ään, ja työpaikkojen määrä väheni 29 600:sta noin 29 270:een.
Kouvolan väestön ja työpaikkojen väheneminen on huolestuttavaa ennen kaikkea talouden kestävyyden ja kaupunkimme elinvoiman kannalta.
Kun väestö supistuu, verotulot vähenevät, mikä tietenkin heikentää kaupunkimme kykyä tarjota palveluita ilman, että veroprosenttia joudutaan nostamaan.
Itse en kannata veroprosentin nostamista enää missään tilanteessa, vaan säästöt on löydettävä leikkaamalla.
Työikäisen väestön supistuminen voi johtaa työvoimapulaan ja yritysten toimintaedellytysten heikkenemiseen, mikä sitten taas sekin kiihdyttää Kouvolan negatiivista kierrettä.
Erityisesti lapsiperheiden väheneminen viittaa siihen, että alueemme vetovoima ei ole riittävä nuorille perheille enkä tätä kyllä kauheasti edes ihmettele.
Mitä tälle voisi tehdä?
Kunnallista verotusta on laskettava, ja etsittävä säästöjä esimerkiksi hallinnon leikkauksista. Meidän tulisi luoda houkuttelevampia yritystontteja ja keventää esimerkiksi lupien saamiseen liittyvää byrokratiaa.
Kaikissa kaupungin hankinnoissa tulisi suosia paikallisia pk-yrityksiä, jotta saamme pidettyä rahat alueellamme.
Kouvolan tulee profiloitua entistä voimakkaammin houkuttelevana paikkana etätyöläisille. Junayhteydet ovat täältä hyvät esimerkiksi pk-seudulle, joten potentiaalia olla etätyöläisten vaihtoehto turvallisempaa ja edullisempaa asuinpaikkaa etsiessä meillä kyllä on.
Opiskelijoiden määrä kasvanut, maaseudulla ei juuri muutoksia
Kouvolan Sanomissa kerrotaan, että raportin mukaan opiskelijoiden määrä kasvoi 7 900:sta 8 300:aan, yritysten lukumäärä nousi 4 900:sta 4 948:aan, ja työllisyysaste parani 67 prosentista 70,1 prosenttiin, mikä on myönteinen kehitys ja tästä meidän tulee kaikin tavoin pyrkiä pitämään kiinni.
Kaupunki- ja maaseutualueilla asuvien osuuksissa, maatilojen määrässä sekä työllisen työvoiman määrässä ei sen sijaan tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Kaupunkistrategian kuusi keskeistä tavoitetta
Kaupunkistrategiaan on määritelty kuusi keskeistä tavoitetta. Ne ovat:
- Asuminen – turvallinen kotipesä
- Liikunta ja kulttuuri – värikäs pelikenttä
- Kestävä elämäntapa – luonnollinen perusta
- Kasvatus ja opetus – kaikkien kampus
- Työelämä – moderni työmahdollisuuksien keskus
- Yrittäminen – logistisesti keskellä kaikkea
Kouvolan Sanomissa on avattu näitä kaikkia, mutta itseäni eniten kiinnostavat kohdat ovat noista juuri tänä aurinkoisena aamuna Liikunta ja kulttuuri sekä Kasvatus ja opetus.
Katsotaanpa siis niitä.
Värikäs pelikenttä – tavoite
Värikäs pelikenttä -tavoite kattaa laadukkaan ja monipuolisen kulttuuritarjonnan sekä laajat liikuntamahdollisuudet. Kouvolan Sanomien mukaan raportissa todetaan, että näitä tavoitteita on edistetty muun muassa päättämällä Kouvolan teatterin peruskorjauksesta ja laajennuksesta sekä monitoimiareenan rakentamisesta.
Kouvolan teatterin peruskorjaukseen ja laajennukseen suhtaudun itse melko kriittisesti. Kulttuuri on kyllä mielestäni varsin tärkeä osa elämää, mutta valtion ja kunnan velkaantuessa tätä tahtia itselleni herää kysymys, tulisiko tämänkaltaisia investointeja ensisijaisesti rahoittaa julkisin varoin vai voisiko yksityinen sektori osallistua enemmän?
En ole täysin vakuuttunut siitä, että tehdyt arvioinnit investoinnin kustannustehokkuudesta suhteessa esimerkiksi teatterin kävijämääriin ovat realistiset.
Monitoimiareenan rakentamisen osalta kritiikkini kohdistuu erityisesti epäselvyyteen tilavuokrien ja käyttökustannusten suhteen. Kun seuroilla ei ole tarkkaa tietoa siitä, millaiset kulut monitoimiareenan käytöstä tulevaisuudessa koituu, heikentää se automaattisesti hankkeen ennustettavuutta. En ylipäänsä kykene ymmärtämään, miten päätös rakennuttamisesta on voitu tehdä ennen kuin on lyöty sopimukset lukkoon eri seurojen, eli suurimpien potentiaalisten maksajien kanssa.
Tällainen nyt ilmoilla leijuva epävarmuus voi johtaa siihen, että monitoimiareena jää vajaakäytölle tai sen ylläpitoon joudutaan kohdentamaan lisää julkisia varoja. Ennustan, että näin tulee myös siis tapahtumaan ja varsin nopeasti.
Kaikkien kampus – tavoite
Kouvolan Sanomissa kerrotaan, että Kaikkien kampus -tavoitteessa painotetaan päiväkotien ja koulujen roolia tulevaisuuden taitojen kehittäjinä sekä kansainvälisesti verkottunutta tutkimustyötä. Raportissa saavutuksiksi mainitaan Valkealan monitoimitalon käyttöönotto sekä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun uudet insinöörikoulutukset robotiikan, tekoälyn ja elintarviketekniikan aloilla.
”Kampus” ei mielestäni ole osuva termi viitattaessa päiväkoteihin ja peruskouluihin, sillä se liittyy perinteisesti korkeakouluihin ja yliopistoympäristöihin.
Käytetty ilmaisu luo harhaanjohtavan mielikuvan siitä, että kaikki koulutusasteet olisivat jotenkin samanlaisessa oppimisympäristössä, vaikka todellisuudessa päiväkodit ja peruskoulut eroavat aika laillla korkea-asteen oppilaitoksista mm. rakenteeltaan, toimintatavoiltaan ja tavoitteiltaan. Onhan ne myös vähän eri kehitysvaiheissa ne oppijat.
Mielestäni ”tulevaisuuden taitojen” kehittämiseen tähtääminen ja niiden painottaminen on päiväkodeissa ja kouluissa tässä vaiheessa aivan turhaa, kun perustaidot, kuten luku-, kirjoitus- ja laskutaito, eivät nekään kaikilla ole kunnolla hallussa.
Ilman vankkaa perustaa oppilaiden on vaikea omaksua monimutkaisempia taitoja, kuten kriittistä ajattelua, ongelmanratkaisua ja digitaalista osaamista.
Kuntamme koulutusstrategiassa tulisi ensisijaisesti keskittyä varmistamaan, että perusopetuksen laatu on korkealla tasolla ennen kuin panostetaan kaikenlaisiin hienolta kuulostaviin, abstrakteihin tulevaisuusvisioihin.
Strategiaa koskeva kysely
Kouvolan Sanomien jutun lopussa kerrotaan, että kaupunki teki helmikuussa kaupunkistrategiaa koskevan kyselyn, joka lähetettiin 2 685 henkilölle, joista 20 % eli 541 vastasi. Kohderyhmänä olivat kaupungin henkilöstö, valtuutetut sekä vanhus- ja vammaisneuvoston ja nuorisovaltuuston jäsenet.
Kyselyssä Värikäs pelikenttä -tavoite sijoittui toiseksi parhaaksi, sillä 39 % vastaajista arvioi sen toteutuneen melko tai erittäin hyvin. Tämä viittaa siihen, että liikunta- ja kulttuuritarjontaa pidetään kaupungissa pääosin onnistuneena.
Sen sijaan Kaikkien kampus -tavoite sai heikompia arvioita – 37 % vastaajista koki sen toteutuneen huonosti. Tämä voi heijastaa esimerkiksi kouluverkkouudistukseen liittyvää kritiikkiä, kuten ryhmäkokojen kasvua ja tukipalveluiden karsimista, jotka nousivat myös esiin kyselyn avoimissa kommenteissa.
Tämä tulos ei itseäni yllätä. Kouluverkkouudistuksen kritiikki on täysin odotettavissa, kun päätökset johtavat suurempiin ryhmäkokoihin ja tukipalveluiden vähenemiseen
Itse vastustan koulujen lakkauttamisia ja samoin ryhmäkokojen kasvattamista, sillä näistä molemmat heikentävät opetuksen laatua ja lasten hyvinvointia. Pienemmät ryhmäkoot mahdollistavat yksilöllisemmän opetuksen ja paremman tuen oppilaille, mikä on pitkällä aikavälillä sekä oppilaiden että koko yhteisömme ja kansakuntamme etu.
Samoin katson, että uudisrakentamisen vähäisyys on huolestuttavaa, sillä se jarruttaa kaupunkimme kehitystä ja vetovoimaa.
Uudisrakentamisen vähyys ja kouluverkkouudistus sitä paitsi liittyvät toisiinsa.
Kun kouluja lakkautetaan tietyillä alueilla, se vähentää niiden houkuttelevuutta lapsiperheiden silmissä. Tämä voi sitten taas hidastaa uudisrakentamista, koska perheet eivät luonnollisestikaan halua muuttaa alueille, joilla ei ole lähikoulua.
Koulujen lakkauttaminen voi nopeuttaa väestön vähenemistä ja lapsiperheiden muuttoa pois kaupungista, mikä vähentää uudisrakentamisen tarvetta.
Vähenevä oppilasmäärä voi luoda noidankehän, jossa uusia asuntoja ei rakenneta, koska lapsiperheitä ei ole riittävästi ja toisaalta samaan aikaan perheet eivät muuta alueelle, koska uusia asuntoja ja kouluja ei ole.
Semmoisia ajatuksia tähän aamuun.
