En ole taatusti ensimmäinen enkä valitettavasti varmuudella myöskään viimeinen, joka kirjoittaa tällaisen tekstin, sanotaan se heti tähän kärkeen.
Jos olisin saanut euron joka kerta, kun joku kuvittelee tietävänsä mitä ajattelen vaikkapa homoudesta, transasioista tai tummaihoisista, olisi minulla kuulkaas jo ihan kiva summa tässä kasassa.
Mutta en ole saanut euroja. Sen sijaan olen saanut kuulla samat persuihin liitetyt iänikuiset leimat, jotka lyödään näköjään nyt minunkin otsaan pelkästään puoluevalintani perusteella.
En tämän alle vuoden kokemukseni perusteella yhtään ihmettele, miksi niin moni edelleen välttelee kertomasta, että äänestää persuja, tai liittymistä mukaan ja hakeutumista vaikuttamaan.
Ilmapiiri on nähtävästi vaan edelleen sellainen, että heti kun sanot kannattavasi perussuomalaisia tai olevasi sellainen, olet automaattisesti leimattu kaikenfoobikoksi ja ahdasmieliseksi, sivistymättömäksi paskapääksi.
Työpaikoilla, kouluissa ja jopa ystäväpiireissä ihmiset miettivät kahdesti, kehtaavatko sanoa mielipidettään ääneen – ei välttämättä siksi, että he häpeäisivät omia ajatuksiaan vaan siksi, että fiksuina aavistelevat, mitä siitä seuraa. Pilkkaa, vähättelyä, ylemmyydentuntoista ja itseään korottavaa paheksuntaa.
Surullista.
Vihaanko homoja?
Ei, en vihaa. Minulle jokaisen seksuaalisuus on jokaisen oma asia ja siis ihan sama, mitkä pissavehkeet hankaavat toisiaan aikuisten välisissä suhteissa. Tärkeintä on rakkaus ja toisen kunnioitus.
Se, että en pidä esimerkiksi Pride-viikon jatkuvasta pakkosyötöstä ja siitä, että jokaisen yrityksen ja julkisen toimijan, myös kunnan, tulee kumartaa sateenkaarilipulle, ei tarkoita, että vihaisin homoja.
Se, että en halua Seta ry:n toimintaa enää sen nykyisessä muodossa Kouvolan kouluihin ja päiväkoteihin, ei tarkoita sitä että vihaisin edes kaikkia setalaisia tai yhtään ihmistä, joita Seta on sukupuoli-identiteettipolitiikasta sokeutuneena puolustavinaan.
Vihaanko transihmisiä?
En tietenkään.
Tiedän kyllä, että sukupuolensa kanssa kamppailevia ihmisiä on olemassa, olen heitä myös omassa elämässäni kohdannut, ja tietenkin heitä pitää kohdella asiallisesti ja kunnioittavasti, aivan kuin kaikkia muitakin.
Mutta se, että kritisoin ja vastustan esimerkiksi lasten ja nuorten hormonihoitoja tai sitä, että biologiset miehet voivat urheilla naisten sarjoissa tai saavat pääsyn esimerkiksi naisten pukeutumistiloihin, ei ole mitään vihaa.
Se on realismia. Mies ei voi muuttua naiseksi eikä nainen mieheksi. Transihmisellä on kehodysforiaa, ja hän voi lievittää siitä johtuvaa ahdistusta pyrkimällä näyttämään ja vaikuttamaan enemmän siltä sukupuolelta, joka kokee olevansa. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä biologista faktaa, että sukupuolia on kaksi, eikä näitä voi vaihtaa edes niitä pissavehkeitä leikkelemällä.
Kritiikkini nykyistä trans-ideologiaa kohtaan ei kohdistu yksittäisiin ihmisiin vaan siihen, miten sukupuoli-identiteettipolitiikka on lähtenyt täysin lapasesta.
Esimerkiksi Seta, joka aiemmin ajoi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia, tuntuu nykyään aiheuttavan enemmän hämmennystä kuin helpotusta kasvaville lapsille ja nuorille.
Kun pienille lapsille syötetään ajatusta siitä, että sukupuoli on täysin itse määriteltävissä ja että murrosikää pitäisi ohittaa hormoneilla, tai että mieskin voi synnyttää, ei siinä enää puhuta tasa-arvosta vaan ideologiasta.
Kritiikkiä tästä ei saisi antaa ilman, että leimataan vihamieliseksi, mutta kertokaa nyt joku mulle, miten voi olla vihamielistä haluta selkeyttä ja järkeä lasten ja nuorten kasvun tueksi?
Haluan myös korostaa, että seuraan itse useita transvaikuttajia, esimerkiksi YouTubessa Blaire Whitea ja Buck Angelia, jotka puhuvat suoraan ja kriittisesti siitä, mihin nykyinen transkeskustelu on mennyt. Blaire ja Buck ei kumpikaan hyväksy sitä miten sukupuoli-identiteettikeskustelu on muuttunut ideologiseksi välineeksi, jossa biologia sivuutetaan täysin ja jossa jokaisen kriittisen kysymyksen esittäjä leimataan foobikoksi.
Mm. Blairen ja Buckin näkemykset osoittavat, ettei kritiikissä kyse ole transvastaisuudesta. Kyse on siitä, että jopa itse transyhteisössäkin on monia, jotka ovat huolissaan siitä, mihin suuntaan liike on menossa – etenkin siis lasten ja nuorten kohdalla.
Olenko rasisti?
En ole.
Perussuomalaisena haluan keskustella kulttuurierojen ongelmista, maahanmuuton mukanaan tuomista taloudellisista taakoista ja vaikutuksista myös kunnan palveluihin, sen aiheuttamista rikostilastoista ja muista MONISTA ongelmista ilman, että joku nostaa rasistikortin. Toki kortin saa nostaa, mutta ei se mielipiteisiini mitään vaikuta eikä minua hiljennä.
Haluan, että Suomi pysyy turvallisena ja toimivana yhteiskuntana. Haluan, että ihmiset, jotka tulevat tänne, sitoutuvat suomalaisiin arvoihin, tekevät töitä ja elävät yhteiskuntamme sääntöjen mukaan. Meidän tehtävämme ei ole muuttua tulijoiden mukaan vaan tulijat mukautuvat tapoihimme ja perinteisiimme.
Se, että näistä asioista puhuu suoraan, ei ole rasismia. En arvostele tai arvota ihmisiä ihonvärin perusteella, vaan tekojen ja asenteiden. Rasismi sanana on ylipäätään kokenut inflaation, ja sitä käytetään usein väärissäkin yhteyksissä.
Maahanmuuttokriittisyys ei ole rasismia.
Minulla on aina ollut maahanmuuttajataustaisia ihmisiä ystäväpiirissäni. Olen myös itse elänyt maajanmuuttajana toisessa maassa ja ymmärrän sitä kokemusta, hyvässä ja pahassa. Tästä twiittailin juuri tänään, twiittiin pääset linkistä.
Miksi tämä toistuu loputtomasti?
Nämä persuuteen liittyvät ennakkoluulot toistuvat ja toistuvat, koska media ja vasemmisto maalaavat meistä tietynlaista kuvaa.
Koko ajan puhutaan siitä, miten perussuomalaiset ovat ennakkoluuloisia, mutta mielestäni on vähintäänkin ironista, että juuri meihin kohdistuu valtava kasa valmiita stereotypioita.
Missä vaiheessa persuja automaattisesti ja systemaattisesti vihaavat ymmärtävät, että he ovat itse asiassa juuri niitä, jotka ajattelevat stereotyyppisesti – emme me muut?
He puhuvat avoimuudesta, moninaisuudesta ja kriittisestä ajattelusta, mutta ensimmäisenä lyövät leimoja otsaan, jos joku ei toista heidän omia mantroja.
Perussuomalainen ei voi olla mitään muuta kuin homofoobikko, rasisti ja sivistymätön moukka plus toki myös kusipää. Todellisuudessahan meitä on joka lähtöön, on yrittäjiä, duunareita, opiskelijoita, naisia, miehiä, nuoria ja vanhoja, maahanmuuttajia ja kyllä, myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvia.
Osasin tietyllä tavalla odottaa näitä minuunkin lätkäistyjä leimoja, mutta ehkä silti pääsi yllättämään, miten vahvoja ne ovat edelleen tänä päivänä ja miten monelta suunnalta niitä alkaa tulla, ja vieläpä sellaisten ihmisten suusta, joita olen aina pitänyt fiksuina ja suvaitsevina.
Mutta tämä ei estä minua puhumasta. Päinvastoin, tämä vain vahvistaa entisestään ajatustani siitä, miksi tätä keskustelua on pakko jatkaa ja miksi olen ylpeä, vaikkakin vähän tällä hetkellä tähän nimenomaiseen keskusteluun väsynyt, julkipersu.
