Tulkkauspalvelut ovat, valitettavasti, aivan olennainen osa monien maahanmuuttajien arkea Suomessa, mutta niiden vaikutus kotoutumiseen ei ole se mitä esimerkiksi vihervasemmisto haluaa meidän uskovan.
Tulkkaus mahdollistaa toki välittömän viestinnän ja helpottaa arjen asioiden hoitamista, mutta sen pitkäaikainen käyttö pelkästään hidastaa kielen oppimista ja heikentää itsenäistymistä sekä kotiutumista Suomeen.
Ja kyllä, Suomessa on ihan oikeasti täällä jopa 30 vuotta asuneita, jotka käyttävät edelleen tulkkauspalveluita esimerkiksi terveyskeskuksessa asioidessaan. Meillä on myös koulun aloittavia lapsia, jotka eivät osaa juurikaan Suomea, vaikka ovat syntyneet täällä.
Olen tavattoman väsynyt siihen, miten Suomessa kotoutumiskeskustelu pyörii lähes yksinomaan sen ympärillä, mitä Suomi ja yhteiskunta voivat tehdä maahanmuuttajien kotoutumisen eteen.
Kaikki puhe keskittyy palveluihin, tukimuotoihin ja integraatiotoimenpiteisiin, mutta liian harvoin nostetaan esiin sitä, mitä maahanmuuttajat itse voivat ja ennen kaikkea heidän pitäisi tehdä oman kotoutumisensa eteen.
Vastuu kotoutumisesta siirretään jatkuvasti pois yksilöltä ja ulkoistetaan yhteiskunnalle, aivan kuin maahanmuuttaja olisi passiivinen toimija, joka vain odottaa, että asiat järjestetään hänen puolestaan – ja sellaisiahan osa maahanmuuttajista ovatkin koska järjetön systeemimme sen mahdollistaa.
Nykyinen järjestelmä ja ajattelutapa ei tue itsenäisyyttä, ei edistä sopeutumista eikä todellakaan auta ketään työllistymään.
On täysin kohtuullista ja oikeudenmukaista vaatia, että Suomeen muuttava ottaa itse aktiivisen roolin kielitaidon, kulttuurin ja työelämän omaksumisessa – aivan kuten jokainen meistä joutuisi tekemään, jos muuttaisimme uuteen maahan.
Selvittelen paraikaa sitä, voiko valtuutettuna yrittää vaikuttaa tulkkauspalvelujen käyttöön. Selvitän myös, miten paljon Kouvola maksaa näistä palveluista tällä hetkellä valtion avustusten jälkeen eli palaan aiheeseen siitä kulmasta myöhemmin.
Sitten itse asiaan.
Kielen oppimisen haasteet
Yksi keskeisimmistä kotoutumiseen liittyvistä ongelmista on kielen oppiminen. Kun maahanmuuttaja turvautuu jatkuvasti tulkkauspalveluihin, hänellä ei ole tarvetta tai motivaatiota oppia suomea.
Kielen oppiminen tapahtuu tehokkaimmin, kun siihen liittyy arjen tarpeita ja käytännön tilanteita, joissa täytyy itse selviytyä ilman välittäjää.
Pitkäaikainen tulkin käyttö muodostuu esteeksi kielitaidon kehittymiselle, mikä taas vaikeuttaa esimerkiksi niinkin vähäpätöisiä asioita yksilön ja yhteiskunnan kannalta, kuin työllistymistä ja sosiaalisten suhteiden luomista.
Itsenäisyyden ja osallisuuden heikentyminen
Tulkkauspalveluiden käyttö rajoittaa maahanmuuttajien itsenäisyyttä ja osallisuutta yhteiskunnassa. Kun kaikki viranomaisasioinnit, lääkärikäynnit ja työn hakemiseen liittyvät keskustelut tapahtuvat tulkin välityksellä, maahanmuuttajan mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa jää rajalliseksi.
Tulkki toimii aina välikätenä, mikä voi johtaa tilanteisiin, joissa henkilö ei koe itse saavansa ääntään kuuluviin tai ymmärtävänsä täysin päätöksiin vaikuttavia tekijöitä.
Myöskään viranomaiset eivät välttämättä saa tarvitsemaansa tietoa, mistä sitten taas puhutaan vähemmän.
Olen keskustellut henkilöiden kanssa, jotka ovat tehneet tulkkauksia esimerkiksi muslimimaista tulleille ja samat jutut toistuvat jokaisella: tulkattavat voivat jopa painostaa tulkkia jättämään kertomatta viranomaiselle tiettyjä asioita, tai he painostavat tulkkeja suoraan valehtelemaan perheen asioista.
Jää tiedättekös kuulematta kotiväkivalta ja muut sellaiset asiat, joita viranomaisten olisi hyvä kuulla. Tästäkin kulmasta katsottuna siis pitkään jatkuva tulkkaus on maahanmuuttajan kannalta vain huono asia.
Työllistymisen haasteet
Kuten jokainen sanomattakin ymmärtää, kielitaidottomuus estää moniin tehtäviin työllistymisen. Vaikka henkilöllä olisi ammattitaitoa, kielimuurin vuoksi työn saaminen voi olla hankalaa, sillä monissa tehtävissä vaaditaan vähintään perustason kommunikointikykyä suomeksi.
Kielen osaamattomuus voi johtaa siihen, että maahanmuuttajat työllistyvät lähinnä matalapalkkaisiin töihin, joissa ei vaadita kielitaitoa, tai he jäävät kokonaan työelämän ulkopuolelle. Tämähän on oikea vihervasemmiston unelma, mutta ei suinkaan minun.
Haluan sekä suomalaiset että maahanmuuttajat töihin ja niihin töihin, joihin heillä on koulutus tai muutoin hankitut taidot.
Jotta maahanmuuttaja voi todella integroitua ja työllistyä, kielen oppiminen tulisi nähdä aivan kaikessa etusijalla olevana tavoitteena.
Vaikka tulkkauspalvelut monen mielestä ovat tarpeellisia erityisesti maahanmuuton alkuvaiheessa, en itse kannata edes alkuvaiheen tulkkausta muuta kuin korkeintaan muutamien viikkojen ajalle. Koska elämme kuitenkin maassa jossa hyysäys on kaiken A ja O, ei tällaista varmastikaan tule tapahtumaan vaan vuosikymmeniä kestävä tulkkaus on IHmiSOikEUs.
Omakohtainen kokemus toisessa maassa asumisesta: Vuosi Maltalla taaperon kanssa
Asuin vuoden Maltalla pienen lapseni (muuttaessa 2,5-vuotias) kanssa, ja kokemus oli monella tapaa opettavainen. Se avasi silmäni paitsi omalle todella vahvalle suomalaisuudelleni myös sille, miten rakas Suomi ampuu itseään jalkaan hyysäämällä maahanmuuttajia loputtomiin juuri esimerkiksi näiden tulkkauspalveluiden kanssa.
Malta on kaksikielinen maa, jossa viralliset kielet ovat malta ja englanti. Tämä voi antaa vaikutelman, että englannilla pärjää kaikkialla, mutta todellisuus oli toisenlainen: maltan kielellä oli lopulta vahva asema. Kotoutumiseen ei tarjottu erillistä tulkkausta tai monikielisiä ohjeistuksia – aivan kuten ei kuuluisi tehdä meillä tai missään muuallakaan.
Siinä missä meillä Suomessa viranomaisasiointi ja julkiset palvelut on tehty helpoksi tulkkauspalveluilla, Maltalla lähtökohtana oli, että jokainen sopeutuu käytettävissä oleviin kieliin.
Esimerkiksi virastoissa asioidessa vaihtoehdot olivat malta tai englanti, ja paikoin oli selvää, että maltan kieli olisi helpottanut asiointia. Kymmenillä eri kielillä ei tarjottu opastusta, vaan odotuksena oli, että tulija omaksuu käytössä olevat kielet.
Sama näkyi lapsen koulumaailmassa. Vaikka opetuskielenä olikin pääasiassa englanti, monet tapahtumat jne olivat pääosin maltaksi. Tämä ei ollut erityisesti ulkomaalaisia vastaan suunnattua, vaan luonnollinen osa paikallista kulttuuria.
En kokenut, että minua sorsitaan kun osa asioista tapahtui vain maltaksi, vaan ajattelin, että jos asetun tähän maahan asumaan pidemmäksikin aikaa, minä opettelen maltan kielen ja kunnioitan uutta kotimaatani, samalla tietenkin helpottaen omaa olemistani siellä.
Lapseni oppi englannin hämmästyttävän nopeasti oltuaan vain muutamia viikkoja maltalaisessa päiväkodissa. Jo kuukauden jälkeen hän puhui englantia niin hyvin, että pärjäsi ongelmitta muiden lasten ja hoitajien kanssa.
Kun hän täytettyään kolme vuotta aloitti kindergartenin, myös maltan kieli alkoi tarttua vauhdilla. Opettajan mukaan hän ymmärsi selvästikin miltei kaiken, mitä hänelle puhuttiin, ja ihan hetkessä hän alkoi muodostaa kahden sanan lauseita maltaksi.
Tämä vahvisti näkemystäni siitä, kuinka tehokkaasti lapset omaksuvat ympäristönsä kielen, kun siihen on luonnollinen tarve ja myös kun vanhemmat suhtautuvat kaikkeen kotoutumiseen kannustavasti.
Mikään muu kuin tulijoiden haluttomuus oppia suomen kieli ja sopeutua osaksi suomalaista yhteiskuntaa ei siis selitä sitä, että jopa täällä syntyneet lapset koulun aloittaessaan osaavat suomea välttävästi, jos sitäkään.
Vuosi Maltalla opetti, että kotoutuminen ei vaadi tulkkia eikä monikielisiä ohjeita – se vaatii avoimuutta, halua oppia ja kykyä sopeutua uuteen kulttuuriin.
Valitettavasti Suomeen ja Kouvolaankin saapuu kuitenkin sellaisiakin maahanmuuttajia, joilla ei ole todellista kiinnostusta sopeutua tänne.
Tulkkauspalvelut on siksi rajattava täysin minimiin. Muuten me veronmaksajat maksamme jatkossakin ainakin osalle tulijoista tulkit seuraavat 30 vuotta.
