Järjestöt ja yhdistykset ovat tärkeä osa yhteiskuntaa, sillä ne tarjoavat erilaisia palveluita, tukevat yhteisöllisyyttä ja ajavat tärkeitä arvoja. Sanon heti kärkeen, että näitä asioita en kiistä, enkä järjestöjen tai yhdistysten toimintaa vähättele, olenhan itsekin yhdistystoiminnassa aktiivisesti mukana.
On kuitenkin keskusteltava siitä, tulisiko järjestöjen ja yhdistyksen rahoituksen tulla jatkossa kokonaan niiden omasta toiminnasta eikä julkisista varoista, etenkin siis tässä taloustilanteessa.
Kuntien ja valtion on leikattava armottomasti kaikesta, ja järjestöjen tuet ovat yksi valtava kuluerä, joka on monesti pois tärkemmästä, kuten terveydenhuollosta ja koulutuksesta.
Järjestöjen ja yhdistysten tukien lakkauttaminen auttaa lopulta myös näitä tahoja itseään, kunhan ne lakkaavat ajattelemasta että on valtion tai kunnan vastuulla toimintaansa rahoittaa tai siinä avustaa. Monet toimijat ovat myös suorastaan pakotettuja olemaan riippuvaisia tuista esimerkiksi kaupungin kalliiden tilavuokrien kautta. Tästä kuviosta kirjoitan tarkemmin toisella kertaa.
Tämän blogitekstin kirjoitin aamuisen Instagram-selailun innoittamana. Vastaan osui Kouvolan kaupungin postaus, jossa ilmoitettiin järjestöjen treffeistä. Kuva alla:
Kaupungin organisoimat järjestöjen treffit ovat erinomainen esimerkki siitä, miten tälle järjestö-ja yhdistystoimintaan kohdistuvalle, täysin holtittomalle rahojen käyttämiselle on tultava loppu.
Ei voi olla kaupungin, eli lopulta veronmaksajan, asia hoitaa järjestöille ei niin minkäänlaisia treffejä. Jos järjestöt haluavat tehdä yhteistyötä ja tavata, ne järjestäkööt tällaisia tilaisuuksia itse.
Vaikka tällaisen tilaisuuden järjestäminen ei olisikaan euroissa kokonaiskuvan kannalta kaupungin budjetissa merkittävissä summissa, on silti jokainen tällaiseen toimintaan menevä sentti ja euro pois jostakin paljon tärkeämmästä ja olennaisemmasta.
Uskallan myös väittää, että tämä puuhastelu on vain yksi esimerkki monien joukossa. Kun alan perkaamaan Kouvolan kaupungin rahankäyttöä laajemminkin, uskon että sieltä paljastuu paljon tätäkin järjettömämpää.
Olisin äärimmäisen kiitollinen, jos saisin vinkkejä ja esimerkkejä näistä järjettömistä menoista joita olette huomanneet. Voitte laittaa niitä sähköpostiini suvikarell@gmail.com.
Mutta sitten takaisin asiaan. Haluan perustella miksi järjestöjen tuet (ja kaupungin järjettömät treffien järjestämiset sun muu höttö) tulee lakkauttaa kokonaan.
Resurssien kohdentaminen yhteiskunnassa
Julkiset varat ovat, kuten me kaikki (paitsi vihervasemmistolaiset joille rahaa tulee taikaseinästä) tiedämme, rajallisia. Verorahojen tarkoituksena tulisi olla peruspalveluiden, kuten terveydenhuollon, koulutuksen ja infrastruktuurin ylläpito.
Kun järjestöt ja yhdistykset nojaavat julkiseen rahoitukseen, kuten niistä monet siis tosiaan enemmän tai vähemmän nojaavat tällä hetkellä, ne kilpailevat samoista resursseista kuin välttämättömät julkiset palvelut. Tämä on varsin erikoinen ja ennen kaikkea myrkyllinen vinouma koko maassamme.
Siirtyminen omarahoitteisuuteen vapauttaisi julkisia varoja kriittisempiin tarpeisiin ja antaisi meille veronmaksajille suuremman vapauden valita, mitä toimintoja haluamme todelisuudessa tukea.
Vastuullisuus ja läpinäkyvyys
Kun järjestöt rahoittavat toimintansa itse, niiden on vastattava suoraan rahoittajilleen – olipa kyseessä jäsenet, yksityiset lahjoittajat tai yritysyhteistyökumppanit. Tämä automaattisesti lisää toiminnan vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä.
Julkinen rahoitus monesti hämärtää vastuualueita ja tekee toiminnasta vähemmän avointa. Julkinen rahoitus aiheuttaa myös sen, että järjestöihin voidaan palkata suorastaan järjetön määrä työntekijöitä ja kovapalkkaisia johtajia, palkkakulujen lohkaistessa kaikesta rahoituksesta suurimman siivun. Järjestön todelliseen tarkoitukseen ei silloin rahaa enää juuri jääkään.
Omavaraisuus pakottaa järjestöt myös näyttämään konkreettisesti, miten niiden keräämät varat käytetään. Peräänkuulutan kaikessa toiminnassa vaikuttavuuden arviointia ja raportointia, joten pidän itse tällaista vaikutusta tietenkin valtavan tärkeänä.
Itsenäisyys ja riippumattomuus
Julkinen rahoitus ei välttämättä ole järjestölle itsellekään hyväksi, se kun voi luoda järjestöille riippuvuussuhteen valtion tai kunnan politiikkaan. Tämä saattaa rajoittaa järjestöjen mahdollisuuksia toimia kriittisesti tai itsenäisesti, etenkin jos niiden tavoitteet ovat ristiriidassa julkisten tahojen linjausten kanssa.
Taloudellinen omavaraisuus takaakin sen, että järjestöt voivat pysyä uskollisina omille periaatteilleen ja perustehtävilleen ilman ulkopuolista painostusta.
Rahoituksen lakkauttamisen pitäisi siis tätäkin näkökulmaa katsoen olla järjestöjen oma tahtotila, mutta toki kun kysymyksessä on monelle järjestössä toimivalle jo oma toimeentulo, tämä helposti unohtuu ja silloin myrkyllinen vinouma on jälleen tehnyt tehtävänsä.
Innovatiivisuus ja tehokkuus
Järjestöjen omaehtoinen rahoitus pakottaa ne olemaan innovatiivisia ja tehokkaita. Ilman varmaa julkista rahoitusta järjestöt joutuvat kehittämään luovia keinoja hankkia varoja, mikä voi synnyttää uusia toimintamalleja ja lisätä vaikuttavuutta.
Monet järjestöt voivat hyötyä omarahoitteisesta toiminnasta vaikkapa tuotteita tai palveluita myymällä. Tämä vahvistaa niiden taloudellista asemaa, sekä samalla tietenkin myös vähentää niiden riippuvuutta ulkopuolisesta avusta.
Esimerkiksi koulutuksia, tapahtumia tai erikoispalveluita tarjoavat järjestöt voivat luoda kestävän liiketoimintamallin, joka tukee niiden perustoimintaa.
Ja kuten jo todettu, itse hankittu rahoitus kannustaa huolellisempaan resurssien käyttöön.
Haasteet ja ratkaisut
On aivan selvää, että siirtyminen omarahoitteisuuteen voi olla haastavaa monille järjestöille, etenkin pienille toimijoille joilla rahat ovat tukimäärissäkin tiukassa. Suomessa myös ollaan liikaa totuttu siihen, että rahoitus kyllä hoituu julkiselta puolelta, joten vastustusta tälle tulee varmasti joka suunnalta.
Totuus on kuitenkin se, että vaikka julkisvarojen menettäminen voi olla järjestöille haastavaa, sen pitkän aikavälin hyödyt tekevät siitä todellisuudessa tavoiteltavan päämäärän myös itse yhdistys- ja järjestökentälle.
